MARIA LAAKSO
LAAKSOLLA ”MILJOONA IHANAA MUISTOA” TALVIPARALYMPIALAISISTA
Suomen Paralympiakomitean entinen pääsihteeri Maria Laakso sai ensimmäisissä talviparalympialaisissaan Salt Lake Cityssä 2002 kokea Tanja Karin kultajuhlat. Laaksolle jäi talviparalympialaisista ”miljoona ihanaa muistoa”, kuten hän itse sanoo.
Laakson tehtävä Salt Lake Cityssä oli lähettää maastohiihtokilpailuissa urheilija matkaan. Kun Tanja Kari kisojen viimeisellä matkallaan voitti kultaa, Laakso sai kunnian kantaa myös Suomen lipun maaliin tulevalle voittajalle Karin valmentajan apuna. Kari ja hänen ammattimaisuutensa teki Laaksoon vaikutuksen, mutta myös kisojen kotoinen ilmapiiri.
”Se henki…talvipuoli on kesään verrattuna (poistin vielä sanan) pienempi perhe. Paralympialaisten talviperhe on hyvin kotoinen. Muistan sen tunnelman ja hengen. Lämpimät muistot jäi”, Laakso hymyilee.
Hänen toisissa talviparalympialaisissaan erityisen vaikutuksen teki päättäjäisjuhla Torinon keskustassa.
”Se oli aivan älyttömän loistava. Urheilijat olivat sankareita, paralympialaiset olivat taas menneet ison askeleen eteenpäin. Tekemisen taso oli kasvanut, olimme taas menneet yhden askeleen eteenpäin yhteisessä näkymässämme”, Laakso sanoo.
Suomi on tehnyt ja tekee tiivistä yhteistyötä muiden pohjoismaiden kanssa, kuten esimerkiksi juuri Torinossa. Vancouverin paralympialaisia Laakso odottaa mielenkiinnolla.
”Kanadassa integrointi on hyvin pitkällä ja satsaukset kisoihin valtavat. Suomalaisittain odotan, että nämä ovat Ilkan kisat. Lisäksi toivon, että Katja pääsisi hyvään kuntoon ja pääsisi näyttämään mikä on naisiaan”, Laakso miettii Tuomistoa ja Saarista.
Juuri Tuomiston ja Saarisen lajeihin, maastohiihtoon ja alppihiihtoon, Laaksokin toivoo lisää suomalaisurheilijoita. Sen sijaan talvisten joukkuelajien osalta hän on toiveikas.
”Uskon, että pyörätuolicurlingista tulee hyvä, mutta se vie aikaa. Samoin kelkkalätkässä vie vielä aikaa.”
|
